Siirry pääsisältöön

Pittsburgh

Hampton Innin aamiaisella oli tarjolla vohvelitaikinaa mustikalla ja vaniljalla, ja päädyimme maistamaan molempia. Homma toimii niin, että automaatista lasketaan taikinaa pahvimukiin, valurautaiseen vohvelirautaan suihkutetaan rasvaa ja taikinaa kaadetaan paksulti vohvelirautaan. Sitten vohveliraudan kansi suljetaan, ja rauta käännetään ympäri, jolloin 2,5 minuutin paisto alkaa. Kun aika on kulunut, vohvelirauta alkaa vinkua, ja tuoreet vohvelit voi noukkia lautaselle hukutettavaksi vaahterasiirappiin, voihin, kermavaahtoon, suklaarakeisiin ja pähkinämurskaan.

Hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan Belle Vernonista Monongahela-joenvartta mukaillen Pittsburghiin. Joen varrella on vanhoja kaupunkeja toisensa jälkeen, hiilivaunuja, ratapihoja, konepajoja ja voimalaitoksia. Reitti oli kovasti kiinnostava, mutta huonokuntoiset talot, sotkuiset pihat ja ruostuneet tehtaat eivät antaneet hyvää mielikuvaa alueen elinvoimaisuudesta ja vauraudesta. 

Pittsburghissa otimme Duquesne Incline köysiratafunikulaarikyydin ylös Grand Viewpointille. Funikulaari on aloittanut liikennöintinsä vuonna 1877, ja toiminnan loputtua sen kannatusyhdistys on pyörittänyt toimintaa 1960-luvulta lähtien. 

Onneksemme funivaunuumme astui likaisiin vaatteisiin pukeutunut mekaanikko työkalupakki kädessään. Hän kertoi radan historiasta ja tekniikasta ja opasti tutustumaan ylätasanteella olevaan museoon. Vähän aateltiin häntä näyttelijäksi, mutta kun ukko tuli työkaluineen vastaan konehuoneessa, myöhemmin pyörötankonippu käsissään ylätasanteella, ja öljysi voimapyörää konehuoneen ikkunan takana, totesimme, että ei hän tainnut olla pelkkä näyttelijä. 

Ylhäältä on hieno näköala Pittsburghin keskustaan. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin funikulaari itse. Kävelimme kukkulan päällä auringonpaisteessa hetken ja ostimme hienon jääkaappimagneetin autotallin oveen, ennenkuin laskeuduimme takaisin kaupungin keskustaan. 

Keskusta pilvenpiirtäjineen oli rauhallinen näin sunnuntaina, kun suuntasimme kaupungin oman pojan Andy Warholin museoon. Olen nähnyt Warhollin taidetta Tampereella vuosia sitten ja nähnyt paljon hänen kuuluisia teoksiaan, ja tämän päiväinen museo sisensi tietämystä ja ymmärrystä hänen taiteestaan. 

Warhol-museon jälkeen jatkoimme matkaamme kohti pohjoista, jossa majoitumme Streetsboron Comfort Innissa. Kävimme syömässä Applebees-ravintolassa hahmotellen reissun seuraavia suuntia. Ei ole vielä tarkkaa tietoa uudesta viikosta, eikä ole tarkoituskaan, vaan mennään fiiliksen mukaan. Huomenna tutustumme Clevelandiin ja katsotaan sitten, mitä tapahtuu. Tien päällä on ihan kiva, että vohvelitaikinavalintaa ei tarvitse tehdä etukäteen.

A

 





 








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menossa Amerikkaan

Matka on päässyt hyvään alkuun. Selvitimme bag-dropin , turvatarkastuksen , passintarkastuksen ja Plaza Premium Loungen vastaanoton 20 minuutissa, ja nautiskelemme nyt ravintolan antimista ennen lentoa. Sattui hauska kömmähdys passintarkastuksessa, kun olimme siirtymässä pois Schengen-alueelta . Tarkastaja kysyi minulta, että mihin olen menossa, johon minä vastasin ihan spontaanin lapsellisesti, että ”Amerikkaan”. Tarkensin sitten vielä, että Washington D.C., mutta sekään ei tarkastajalle kelvannut. Hän tuli vastaan sanoen, että varmaan New York on se ensimmäinen pysäkki. Veet tuli silmistä, kun selostin matkakaveri Joonakselle, mitä olin tötöillyt, kun tajusin, miten hölmö vastaus se oli ollut.  Reissun alun osalta täytyy nostaa ISO suositus Aviaparkille ! Hirvittävän hyvä ja persoonallinen palvelu. Sopivasti kotikutoinen palvelu mahdollistaa edullisen hinnan. Ollaan käytetty heitä alusta asti, ja joka kerta järjestelyt ovat olleet hieman erilaiset. Tänään meitä ohjeistettiin a...

Tästä se lähtee

Eihän siitä ole kuin reilu kuusi vuotta, korona ja muutama remontti sitten, kun edellisen kerran matkustelimme Amerikan maalla . Syksyllä 2019 meillä oli alla iso möhkö Nissan Armada , ja reissasimme Floridan ihanassa Shalimarissa , jonka pihalla koikkelehti haikara, ja Sarasotassa , jossa kämpän pihalla kasvoi ananas . Tällä kertaa meillä on jälleen alla iso möhkö, reissaamme Washington D.C.:sta Pohjois-Karolinaan ja menemme ystäviemme häihin. Haikaroista tai ananaksista ei vielä tiedä, mutta erittäin mielenkiintoista tulee taas olemaan. Siksipä myös pieni blogi on paikallaan: American Wedding Roadtrip olkaa hyvä!

Pitkä perjantai

Eilinen matkapäivä oli pitkä, kun New Yorkin lentomme lähti vaille viisi Helsingistä, Nykissä vaihdoimme terminaalia iltakahdeksan aikaan ja Washingtonin koneen ollessa 1,5 tuntia myöhässä saavuimme lentokenttähotelliin Arlingtonissa yhden aikaan yöllä. Matkalla kello on siirtynyt seitsemän tuntia taaksepäin, joten nukkumaan mennessä pystyi jo vaihtamaan aamuvirkuimpien perheenjäsenten ja kavereiden kanssa kuulumiset.  Finnairin pitkällä lennolla Atlantin yli meitä suuresti ilahdutti, että kone oli vajaa, ja meillä oli koko keskipenkin neljä istuinta käytössä. Katsoimme Apple TV:stä lataamiamme sarjoja Slow Horses ja Drops of God, oli hyvät ruuat ja mukavat penkit. Uni vaan ei tullut kummallekaan yrityksestä huolimatta. Jälkimmäinen reilun tunnin mittainen pätkä jetBluen siivillä menikin pääosin nukkuessa. Amerikkalaisella halpalentoyhtiö jetBluella on oma terminaali Nykissä JFK:lla, ja terminaalista toiseen pääsee kätevällä ja ilmaisella lentoaseman sisäisellä AirTrain-junalla. Ai...