Aamulla suuntasimme hotellin Shuttle-bussilla lentokentälle. Meillä ei edelleenkään ollut tietoa jatkoyhteydestä, ja lähtöselvityksen asiakaspalvelija lankapuhelinluuri korvallaan kysyi ehkä puolitosissaan, että haluaisimmeko jäädä vielä päiväksi nauttimaan kaupungista. Vastasin hänelle, että mielellämme jäisimme, mutta työt jo odottavat kotosalla. Jatkoyhteys sitten vahvistui, ja lensimme päivällä Nykin JFK:lle. Olemme nyt odottaneet Finskin lentoa koti-Suomeen työpäivän verran. Sämpylä lentokentällä maksoi 16 dollaria, ja maksoimme 79 dollaria per naama Americanin Loungeen. Loungessa on ollut hyvät ruuat, ja täällä aika on kulunut mukavasti. Naisten vessassa on pytynrenkaassa liikeohjautuva rullaava muovipussi, mutta ominaisuutta ei kuulemma ollut miestenvessassa. Yötä vasten lennämme Helsinkiin. Odotan pian kuulevani suomea, ja odotan arkirutiineja. Kymmenen päivää reissussa ja pari päivää ”in the translation” olosuhteissa on kypsentänyt fiiliksen, että oltaisiinpa jo kot...
Tänään meidän piti lähteä kotimatkalle, mutta äitimaa päätti toisin. Saimme tornadosta maistiaisia viime torstaina, kun ajoimme New Berniin Virginia Beachilta, ja lauantai-iltana tuli jo uutisia, että vaarallisia ukkosmyrskyjä ja jopa tornadoja olisi luvassa meidän lähtöpäivänämme tänään. Kävimme Amerikan ystäviemme talolla New Bernistä lähtiessä sunnuntai-aamuna, ja talo oli täynnä hääparin sukulaisia ja ystäviä. Nuorempi väki oli juhlinut pidemmällä kaavalla baarissa, mutta osa morsiusporukasta oli tullut talolle perheen kanssa brunssille ja avaamaan lahjoja. Olimme hankkineet Ashleylle ja Jacksonille Iittalan Kastehelmen laseja ja maljakon, jonka tyylinen vintage-astiasto oli ollut parin toivelistalla. Haikeiden jäähyväisten jälkeen alkoi kotimatkamme kohti Washington D.C.:tä. Pysähdyimme Richmondissa pienillä vaatekaupoilla ja syömässä, ja saavuimme ruuhkien kautta tuttuun hotelliin lentokentän lähellä. Iltamyöhällä palautimme möhkiksen autovuokraamon rapaisena ja linnunpaskai...