Siirry pääsisältöön

Häissä

Eilen osallistuimme hääjuhlaan ja olimme todistamassa, kun Ashley ja Jackson vihittiin. Hääpaikkana toimi Amelia Grove juhlapaikka Trent-joen varrella lähellä New Bernin kaupunkia. Paikka on uskomattoman kaunis, ja niin oli myös vihkiseremonia, jonka toimittivat yhdessä hääparin ukit Karl ja Robert.

Saavuimme juhlapaikalle Uberillä, mikä toimikin hyvin molempiin suuntiin. Tilasimme menomatkan ennakkoon ja tuntia ennen seremonian alkua. Kyyti tuli ajallaan ja olimme juhlapaikalla hyvissä ajoin. Parkkipaikka oli kuitenkin jo silloin aika täynnä. Taisimme olla ainoat taksilla saapuneet, ja yks jos toinenkin saattoi hypätä illalla rattiin pienessä maistissa. Taksikuskikin kysyi, miksi ajamme taksilla, vaikka olemme vuokra-autolla reissussa. 

Ennen juhlallisuuksien alkua meillä oli aikaa moikkailla ystäviä ja tutustua paikkoihin. Seremoniaan oli järjestetty paikat 140 vieraalle, ja paikannäyttäjät ohjasivat vieraat paikoilleen. Sulhanen harrastaa baseballia, ja vieraskirjana toimi pelipaita. Olimme hankkineet häälahjan kotimaasta, ja jätimme lahjan sille varatulle pöydälle. Hääkutsussa tuli linkki hääsivustolle, josta olisi helposti saanut tilattua lahjan hääparin valitsemista tuotteista, joten suurin osa vieraista saapui ns. tyhjin käsin. 

Häämarsseja ei kuultu vaan hääparin valitsemia pop-kappaleita. Perhe, kaasot, bestman, morsiusneidot ja sulhasmiehet olivat saapuneet paikalle useita tunteja aiemmin, ja odottivat tilaisuuden alkua päärakennuksessa ja sen terasseilla. Ensin paikoilleen kävelivät morsiamen ja sitten sulhasen isovanhemmat. Sitten saapuivat vanhemmat, ja sitten sulhanen. Morsiamen isä Steve kurvasi takaisin taloon saattaakseen morsiamen vihille. Samoin teki sulhasen isä Jason palatakseen sulhasen bestmanin roolissa. Sitten saapuivat sulhasmiehet ja bestman yksi kerrallaan, ja halasivat sulhasta. Sulhasmiehenä toiminut morsiamen eno Adamin mukana saapui myös pieni sormuspoika Lawrence, joka osoittautui illan aikana melkoiseksi parkettien partaveitseksi. Sitten oli kaasojen ja morsiusneitojen vuoro saapua, ja heitä oli vähintään riittävästi. Kaksi kaasoa, seitsemän morsiusneitoa ja sulhasmiehiäkin kuusi! Sulhasmiehillä, bestmanilla ja sulhasella oli siniset puvut, ja kaasoilla ja morsiusneidoilla kauniit vihertävät mekot ja luonnonkauniit kukkakimput. 

Ei nyt ole yhtään valokuvaa tästä näyttävästä joukosta, koska kutsussa oli ohjeistus jättää tilaisuus ammattilaisten kuvattavaksi. Ammattilaisia ei häistä puuttunutkaan. Paikalla oli valokuvaajia, oma videoporukka sekä drone-kuvaaja. Hääsuunnittelija pyöri kansioineen ja juontaja mikrofoneineen. 

Isänsä saattama morsian otettiin vastaan seisten. Morsiamella oli valkoinen merenneitomallinen pitsiunelma pitkällä laahuksella ja huntu. Seremonia oli aika perinteinen ja tunnelma rento. Eräästä ohiajavasta veneestä hurrattiin kesken sormustenlaiton ja taisi siinä sormuskin käydä maan kautta, mikä aiheutti pienen naurunremakan. Ashley ja Jackson saivat toisensa, ja seremonian päätteeksi vihkipappi ilmoitti, että baari on nyt auki!

Vihkimisen jälkeen seurasi tunnin mittainen cocktail-tunti juhlatilan terassilla. Oli aurinkoinen lämmin sää, ja tuulenvire teki lämpötilasta miellyttävän. Jo tässä vaiheessa moni kevensi vaatetusta, vaihtoi kenkiä ja vaatteita vähemmän muodollisiin. Baarissa oli tarjolla tölkkijuomia ja viinejä, ja buffetissa jääteetä ja vettä sekä juustoja ja hedelmiä. Tölkkijuomien päälle oli sulhasmiesten pukujen sinistä ja morsiusneitojen vihreää olevia ”quuseja”. 

Juhlatilaan päästyä meidät istutettiin perheen pöytään, mikä on meille kunnia. Pöydät oli katettu kauniisti ja niissä odotti alkusalaatti. Hääpari ja heidän seurueensa tuli näyttävästi sisään hassuista vermeissä musiikin soidessa, jonka jälkeen he tanssivat ensimmäisen tanssin avioparina. Sitten morsian tanssi isänsä, ukkinsa ja enonsa kanssa, ja sulhanen äitinsä kanssa. Nämä kuitenkin eri aikaan, jolloin toinen istua nökötti yksin pöydässä. Tämän enempää he eivät ehtineet pöydässä istuakaan, koska vieraiden syödessä he kiersivät kaikki pöydät, ja pöytäkunnista otettiin yhteiskuvat. Pääruoka haettiin noutopöydästä, ja tarjolla oli kanaa ja nautaa, sämpylöitä, vihreitä papuja ja mac’n cheese. Ruokajuomat haettiin ulkoa baarista. Jälkiruuaksi oli ihania makeita piiraita. Ruokailun päätteeksi juhlatilaa tyhjeni nopeasti, ja ihmeteltyämme hetken, mekin siirryimme ulos terassille pimenevään viilenevään iltaan. 

Ulkona vuorossa oli ohjelmassa vielä puheet. Morsiamen isä puhui liikuttavasti, miten morsian oli pienenä tyttönä pyytänyt häntä post-it lapulla isäkseen. Joitain vuosia tapahtuneesta Steve virallisesti adoptoikin Ashleyn omaksi lapsekseen. Molemmat kaasot pitivät omat puheensa, ja bestman antoi Ashleylle Jacksonin hallintapaketin, johon kuului mm. erotuomarin pilli ja kehään heitettävä pyyhe. 

Tämän jälkeen alkoi tanssi ja sitä jatkui siihen saakka, kun otimme kyydin kaupunkiin. Sitä ennen viimeinen ohjelmanumero oli valelähtö, kun tuore aviopari teki exitin vieraiden muodostamassa kunniakujassa pitkien tähtisädetikkujen loisteessa kameroiden pyöriessä edessä ja takana. Palaten feikki-exitin jälkeen jatkamaan iltaa tanssilattialla. 

Olihan ikimuistoiset häät ja viikonloppu tämän hullunkurinen perheen kanssa. Oli iloinen jälleennäkeminen sitten koronan ja suuri kunnia saada olla mukana!
















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menossa Amerikkaan

Matka on päässyt hyvään alkuun. Selvitimme bag-dropin , turvatarkastuksen , passintarkastuksen ja Plaza Premium Loungen vastaanoton 20 minuutissa, ja nautiskelemme nyt ravintolan antimista ennen lentoa. Sattui hauska kömmähdys passintarkastuksessa, kun olimme siirtymässä pois Schengen-alueelta . Tarkastaja kysyi minulta, että mihin olen menossa, johon minä vastasin ihan spontaanin lapsellisesti, että ”Amerikkaan”. Tarkensin sitten vielä, että Washington D.C., mutta sekään ei tarkastajalle kelvannut. Hän tuli vastaan sanoen, että varmaan New York on se ensimmäinen pysäkki. Veet tuli silmistä, kun selostin matkakaveri Joonakselle, mitä olin tötöillyt, kun tajusin, miten hölmö vastaus se oli ollut.  Reissun alun osalta täytyy nostaa ISO suositus Aviaparkille ! Hirvittävän hyvä ja persoonallinen palvelu. Sopivasti kotikutoinen palvelu mahdollistaa edullisen hinnan. Ollaan käytetty heitä alusta asti, ja joka kerta järjestelyt ovat olleet hieman erilaiset. Tänään meitä ohjeistettiin a...

Tästä se lähtee

Eihän siitä ole kuin reilu kuusi vuotta, korona ja muutama remontti sitten, kun edellisen kerran matkustelimme Amerikan maalla . Syksyllä 2019 meillä oli alla iso möhkö Nissan Armada , ja reissasimme Floridan ihanassa Shalimarissa , jonka pihalla koikkelehti haikara, ja Sarasotassa , jossa kämpän pihalla kasvoi ananas . Tällä kertaa meillä on jälleen alla iso möhkö, reissaamme Washington D.C.:sta Pohjois-Karolinaan ja menemme ystäviemme häihin. Haikaroista tai ananaksista ei vielä tiedä, mutta erittäin mielenkiintoista tulee taas olemaan. Siksipä myös pieni blogi on paikallaan: American Wedding Roadtrip olkaa hyvä!

Pitkä perjantai

Eilinen matkapäivä oli pitkä, kun New Yorkin lentomme lähti vaille viisi Helsingistä, Nykissä vaihdoimme terminaalia iltakahdeksan aikaan ja Washingtonin koneen ollessa 1,5 tuntia myöhässä saavuimme lentokenttähotelliin Arlingtonissa yhden aikaan yöllä. Matkalla kello on siirtynyt seitsemän tuntia taaksepäin, joten nukkumaan mennessä pystyi jo vaihtamaan aamuvirkuimpien perheenjäsenten ja kavereiden kanssa kuulumiset.  Finnairin pitkällä lennolla Atlantin yli meitä suuresti ilahdutti, että kone oli vajaa, ja meillä oli koko keskipenkin neljä istuinta käytössä. Katsoimme Apple TV:stä lataamiamme sarjoja Slow Horses ja Drops of God, oli hyvät ruuat ja mukavat penkit. Uni vaan ei tullut kummallekaan yrityksestä huolimatta. Jälkimmäinen reilun tunnin mittainen pätkä jetBluen siivillä menikin pääosin nukkuessa. Amerikkalaisella halpalentoyhtiö jetBluella on oma terminaali Nykissä JFK:lla, ja terminaalista toiseen pääsee kätevällä ja ilmaisella lentoaseman sisäisellä AirTrain-junalla. Ai...